Raamattu on täynnä ikuisia periaatteita, jotka ovat aina ja kaikkialla voimassa. Monet näistä periaatteista on kirjoitettu tavalla, että voimme lukea ne sellaisenaan itsellemme noudatettavaksi. Tällaista "suoraa" viisautta on esimerkiksi Sananlaskujen kirjassa, vaikkapa tämä: "Yli kaiken varrottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee", tai Johanneksen evankeliumissa: "teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä". Toiset ikuiset periaatteet puolestaan on tuotu meille raamatunaikaisen kulttuurin puitteissa. Silloin kirjaimellinen noudattaminen voi johtaa siihen, että tekstin takana oleva Pyhän Hengen asettama ikuinen periaate jää noudattamatta, ja pahimmassa tapauksessa suorastaan rikomme sitä vastaan.
Hyvänä esimerkkinä on jalkojenpesu. Jakso antaa ymmärtää, että jalkojenpesun takana oli osoittaa rakkautta toinen toistamme kohtaan. Tuon ajan kulttuurissa jalkojenpesu oli mitä mainioin tapa siihen tarkoitukseen. Kuivan erämään piikkien ja hiekan runtelemat jalat tarvitsivat hoitoa, joka virkisti koko ruumiin ja sielun. Se ei ollut mitenkään vastenmielistä. Jeesus tähdensi antaneensa esikuvan ja sanoi, että "tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat." Joh. 13:14. Jos yrittäisimme tehdä kirjaimellisesti saman Suomessa koteihimme saapuneille vieraille, se ei olisi rakkauden teko ollenkaan. Meidän on löydettävä omalle kulttuurillemme sopivampia tapoja osoittaa rakkautta lähimmäisillemme.
Paavalin huomautuksen, "minä en salli, että vaimo opettaa," ja sen ympärillä olevan tekstikokonaisuuden takana on periaate, että miehen ja naisen tulee elää keskinäisessä kunnioituksessa toinen toistansa kohtaan ja muutenkin soveliaalla tavalla, niin että ulkopuolisetkin saisivat hyvän kuvan meistä. (1Tim. 2:1-15). Tekstin sanomaan sisältyy myös vinkki, että harhaopetuksen ojentamiseksi voidaan tarvittaessa käyttää puhekieltoa. (Kyseisestä Paavalin kirjeestä päätellen efesolaiset mahdollisesti riippuivat gnostilaisessa käsityksessä, että nainen luotiin ensin ja oli siksi ylivertainen.)
Joskus saattaisi olla tarpeen soveltaa opettamiskieltoa miehiin, jotka ylikorostavat joitakin sinänsä oikeita asioita, suosivat harhaoppeja tai aiheuttavat muutoin hämmennystä seurakunnassa ja yhteiskunnan silmissä. Tälläinen soveltaminen olisi ainakin oikempaa, kuin kieltää naisia opettamasta kulttuurissa, jossa tasa-arvo on lain vaatimus, ja jossa he ovat saaneet vain hyvää aikaan, sieluja voittaen ja opettaen ja ollen kaiken kansan suosiossa.
Pakostikin herää kysymys, rikotaanko kulttuurissamme kirjaimellisella naisen opettamiskiellolla juuri sitä periaatetta vastaan mikä on tekstin takana? Onkö käynyt samoin kuin, jos alettaisiin jalkoja pesemään rakkauden osoittamiseksi?
Joskus saattaisi olla tarpeen soveltaa opettamiskieltoa miehiin, jotka ylikorostavat joitakin sinänsä oikeita asioita, suosivat harhaoppeja tai aiheuttavat muutoin hämmennystä seurakunnassa ja yhteiskunnan silmissä. Tälläinen soveltaminen olisi ainakin oikempaa, kuin kieltää naisia opettamasta kulttuurissa, jossa tasa-arvo on lain vaatimus, ja jossa he ovat saaneet vain hyvää aikaan, sieluja voittaen ja opettaen ja ollen kaiken kansan suosiossa.
Pakostikin herää kysymys, rikotaanko kulttuurissamme kirjaimellisella naisen opettamiskiellolla juuri sitä periaatetta vastaan mikä on tekstin takana? Onkö käynyt samoin kuin, jos alettaisiin jalkoja pesemään rakkauden osoittamiseksi?
Ristinvoitossa Jouko Ruohomäki ilmoitti tulkitsevansa Raamattua kolmijakoisesti:
ensin teksti luetaan, sitten tulkitaan mitä se merkitsi alkuperäiselle kuulijakunnalle, lopuksi tulkitaan mitä se tarkoittaa meidän ajallemme. (RV 45, 9.11. 2011).
Jotenkin vain olen päätynyt Joukon kanssa samoille linjoille Raamatun tulkinnassa.
