Paavali ja Pietari
Pietari ja Paavali ottivat kulttuurin huomioon, ettei evankeliumille asetettaisi estettä. Kun uskovien silmät alkoivat avautua tasa-arvokäsitteelle ja Jumalan alkuperäiselle suunnitelmalle, jonka syntiinlankeemus oli turmellut, oli vaarana tehdä kehällisestä asiasta keskipiste. Evankeliumi oli säilytettävä pääkohtana. Tuona aikana ajatus miehen ylivertaisuudesta oli tuttua sekä juutalaisten että pakanoiden keskuudessa. Jos evankeliumin julistuksen yhteydessä olisi painotettu tasa-arvoa, evankeliumin keskipiste, synneistä vapautuminen, olisi hautautunut tärkeän, mutta pelastukseen verrattuna toissijaisen asian alle.
Paavali sanoi pyrkivänsä olemaan kaikille kaikkea, voittaakseen niin monta kuin suinkin, 1 Kor.9:20. Pietari kehotti vaimoja alamaisuuteen miehilleen ja antoi heille jopa pukeutumisohjeita, "että nekin jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. 1 Piet 3:1. Ylilyönneistä oli varoitettava ja alamaisuuteen oli kehotettava, jopa orjia kehotettiin pysymään orjina uskoontulonsa jälkeenkin. Samanaikaisesti Paavali osoitti suurta arvoa naistyötovereilleen opettajina ja johtajina.
Juutalainen laki kehotti alamaisuuteen ja olemaan vaiti
Korinttolaisia vaimoja kehotettiin olemaan "alamaisia, niinkuin lakikin sanoo", 1 Kor. 14:34. Alaviitteen löytäminen on ollut hakusalla selitykseksi, mikä laki näin sanoo. Sellaiseksi on tarjottu 1 Mooses 3:16, joka lausuu ennustuksen siitä, miten mies tulee syntiinlankeemuksen vuoksi vaimoa kohtelemaan. Useat Raamatun tutkijat ovat myöntäneet, etteivät Paavalin sanat viittaa mihinkään Vanhan testamentin kohtaan, vaan paremminkin juutalaiseen perinteeseen. Eräs rabbi onkin sanonut, että antaisi mieluummin Raamatun poltettavaksi, kuin naisen lukea sitä. Juutalainen laki kuitenkin velvoitti sen ajan seurakuntaa, koska evankeliumin ydin oli saatava kelpaamaan heillekin.
Meillä ei ole tällallista lakia, joka pakottaisi meidät varovaisuuteen tasa-arvon suhteen. Meillä ei ole lakia, joka kieltäisi naista esiintymästä julkisesti seurakunnan keskustelutilanteissa yhdenvertaisesti miesten rinnalla. Hyvä järjestys ja alamaisuus toinen toisillemme ovat luonnollisesti aina välttämättömiä. Kyseinen raamatunkohta saattaa viitata myös ylilyönteihin, joihin sisaret olivat syyllistyneet aiheuttaen näin epäjärjestystä. Heitä ajatellen juutalainen laiki oli hyvinkin noudattamisen arvoinen.
Soveltaminen tänään
Miten soveltaisimme Raamattua meidän aikanamme tasa-arvoasiassa? Toisin kuin Uuden testamentin kirjoittamisen aikana seurakunnan ulkopuoliset ovat tässä asiassa pitemmällä Raamatun sanoman noudattamisessa kuin lunastuksen muutoin kohdalleen omistaneet seurakuntien johtajat ja jäsenet. Kyse on siitä, miten saisimme lunastussanoman etenemään seurakuntien sisällä ilman, että synnytetään hajaannusta.
Ajatus tasa-arvosta on jo pitkälle juurtunut kansakuntien elämään. Miehen ja naisen yhdenvertaisuus näkyy kansakuntien johtajien joukossa ja yhteiskunnan eri asteilla. Naisten kyky toimia johtajina ja opettajina on yksinkertaisesti kiistaton. Tasavertaisuusuuden paremmuus on siis toteennäytetty tosi elämän eri tahoilla. Siitä puhumalla ei enää aseteta estettä evankeliumille, vaan avataan sille paremminkin tietä.
Uskon, että seurakunnan ulkopuolisen maailman omaksuma käsitys tasa-arvosta on alkuaan peräisin Raamatusta, ja se on tullut ihmisten tietoon Raamatun etiikkaan nojautuvan monitasoisen opetustoimen ja lainsäädännön kautta, ja osin myös kristillisen julistuksen kautta. Paradoksaalista on, että seurakuntien, joiden tulisi julistaa lunastuksen mukaista yhdenvertaisuutta, laahaavat nyt jäljessä päin. Naisissa piilevä potentiali seurakunnan tehtävässä on hyllytetty, ja työ yksinkertaisesti ei edisty tarkoitetulla tavalla.
