Raamatun lehdiltä näemme miten Jumala armoitti naisia sekä valtiollisissa että seurakunnallisissa tehtävissä. Joidenkin mielestä valtiolliset johtamistehtävät sopivatkin naisille, mutta seurakunnalliset eivät. Käsitys on ristiriitainen. Miten seurakunnallinen virka rikkoisi enemmän oletettua miehen asemaa naisen yläpuolella kuin valtiollinen virka? Tyypillinen vastaus olisi, että se vain on Jumalan säätämys. Ongelmaksi tulee kuitenkin tuon säätämyksen perusteleminen, kun näet naisen virkakielto seurakunnassa perustellaan luomisjärjestyksellä. Eikö naisen valtiollinen virka yhtälailla riko oletetun kaltaista luomisjärjestystä vastaan virkanaisen perheestä alkaen
Foibe
Olavi Kokkonen toteaa mielipidepalstalla (RV 21), ettei Room. 16:1-2 anna mitään kuvaa Foiben johtamisesta tai sijoittumisesta johonkin johtoportaaseen. ”Kahdesta jakeesta selvinnee jotakin vain hänen henkilökohtaisesta työstään seurakunnalle ja Paavalille. Sellainen ei vaadi mitään johtoasemaa”, Kokkonen toteaa. Noissa jakeissa Paavali kuitenkin suosittelee Foibea vastaanotettavaksi sellaisilla sanavalinnoilla, että en välty ajatukselta, että kyseessä oli seurakunnan keskellä merkittävässä tehtävässä oleva nainen, josta vastaanottavan seurakunnan oli syytä pitää huolta myös aineellisesti. Paavali täsmentää Foiben olevan Kenkreassa olevan seurakunnan diakoni, palvelija, ei siis vain yleisesti ”eräs (Kristuksen) palvelija Kenkrean seurakunnasta.”
Foibe oli erittäin suuresti arvostettu nainen seurakunnassa. (IRTSK). Hänen
uskotaan toimittaneen Roomalaiskirjeen perille.
Paavali sanoo
Foiben olleen hänelle ja seurakunnalle avuksi käyttäen sanaa prostatis. Kreikankielessä prostatis
tarkoitti ainakin henkilöä, joka auttoi ja puolusti muukalaisia. Prostatis-sana
esiintyy verbinä (proisteemi) 1 Tim.5:17:ssa. Siellä se merkitsee
"hallita" seurakunnan vanhimman ominaisuudessa, joka teki työtä
opettamalla ja saarnaamalla. Verbimuoto esiintyy myös Room.12.8:ssa ja 1
Tess.5:12:ssa, missä se tarkoittaa johtaa. Eräs sanakirja toteaa, ettei
prostatis-sanaa, (joka ei esiinny muualla UT:ssä,) tule tulkita ”teknisesti,
viitaten johtajuuteen”, argumentoimatta kuitenkaan miksi ei. Eräs runsaasti
esimerkkejä sisällyttävä klassisen kreikan sanakirja tuntuisi välttämättä sisällytävän
prostatis-sanaan ja sen johdannisiiin auktoriteettiä ja johtamista. Plinius
nuorempi (104j.Kr.) kertoo, että hänen alueellaan kristillisen seurakunnan
johtajina oli kaksi palvelijatarta, joita nimitettiin diakoneiksi.
Prostatis-sana on käännetty hepreankielisessä UT:ssä sanalla ezer, apu. Koska Eeva luotiin Aadamille ezeriksi, Petri Paavola väittää verkkosivullaan, että prostatis-palveleminen on ”auktoriteettien alle nöyrtyvää palvelevaa auttamista”. Niinpä Paavolan mielestä Foibe ei voinut olla seurakunnan johtaja. Paavola lukee oman käsityksensä naisen miestä alemmasta asemasta 1. Mooseksen kirjaan ja selittää siten Paavalin tekstiä Foibesta. Ezer-sana ei itsessään puhu alempiarvoisuudesta, koska Jumalaakin sanotaan VT:ssä Israelin ezeriksi.
Seikka, että jotkut sanakirjat, kuten
Novumin sanakirja, pitävät diakonos-sanaa myös femiininä, voi perustua
ennakkoasenteeseen, jonka mukaan Foiben seurakunnallista asemaa on väheksytty.
Mainittu sanakirja tosiaankin kategorisoi diakonos-sanan sekä feminiiniksi ja
maskuliiniksi. Feminiinistä esiintymää sanakirja ei kuitenkaan löydä muualta
kuin Room. 16:1:stä. Sanakirjan toinen ehdotus, Room.16:27, ei sisällä koko
diakonos-sanaa.
Kokkkosen syytös, että Hyvönen lisää
tekstiin maskuliinisen artikkelin on aiheeton. Hyvönenhän vain ilmoittaa
diakonon-muodon nominatiivin maskuliinisen artikkelin kanssa. Paavalin opetus seurakunnan
johtajista on ristiriidassa Foiben aseman suhteen, mikäli oletetaan Paavalin
opettaneen, että diakoni voi olla vain mies.
