Jumalan vai ihmisen ajatukset?

Saako Jumala puhua?

Raamatuntulkinnassa on pohjimmiltaan kyse hyvin suuresta asiasta: saako Jumala todella puhua meille, vai panemmeko Jumalan Sanan vain puolustamaan käsityksiämme. Kysymys on myös siitä, annetaanko koko Raamatun, tai edes koko jakson puhua, vai luetaanko Raamattua pikkupalasina ja tulkitaan niistä kukin itsellemme sopivalla tavalla. Heräsin tähän kysymykseen oltuani päätoimisena sananjulistajana useita vuosia.

Tulkintaperiaatteiden puute johtaa auttamattomasti omien mieltymysten pönkittämiseen, olipa ne sitten raamatullisia tai ei. Lähtökodat hyvälle keskustelulle vaikkapa tasa-arvosta voisivat löytyä, jos kaikki osapuolet pitäisivät Raamattua kirjallisuutena, jonka kautta Jumala ilmoittaa tahtonsa ihmisten kielellä. Silloin alistuttaisiin noudattamaan yleisiä kirjallisuuden tulkintaa ohjaavia linjoja ja Raamatusta jo itsestäänkin selkeästi nousevia tulinkintaperiaatteita.

Miehen ja naisen tasa-arvosta seurakuntatehtävissä on vaikea löytää yksimielisyyttä, jos lähestytään Raamattua kovin erityyppisillä tulkintaperiaatteilla, ja varsinkin silloin, kun toisilla ei edes ole mitään yhtenäisiä tulkintalinjoja.


Historiallisen taustan huomioiminen

Monien mielestä Raamattu sanoo kirjaimellisesti samat asiat meille, jotka se sanoi esimerkiksi efesolaisille heidän tietyssä konfliktitilanteessaan ja kulttuuritaustassaan, esimerkiksi gnostilaisine harhoineen. Tällöin Raamattu saadaan kieltämään naista opettamasta meidänkin seurakunnissamme Suomessa 2011, eivätkä naiset voisi olla seurakuntaa johtamassa.


Tasa-arvoa vastustava ei ota koko Raamattua huomioon. Historian huomioiminen Raamattua tulkitessa nähdään epähengellisenä, huolimatta siitä, että Raamattu itse kuvaa historiallisia taustoja, jotka ympäröivät tulkittavia tekstejä.


Yhdenvertaisuutta puolustavat ottavat koko Raamatun tekstin huomioon, eli myös Raamatun ilmoituksen kenelle mikin teksti kirjoitettiin ja miksi se kirjoitettiin. Tällöin vain tekstin takana oleva periaate kuuluu sellaisenaan ja ehdottomasti myös meille. Soveltaminen voi olla hyvinkin erilaista alkuperäiseen soveltamistapaan verrattuna. (Katso teksti Ikuiset periaatteet)

Ohjaako ennakkokäsityksesi Raamatun tulkintaasi?

Luomiskertomus painottaa miehen ja naiseen yhteenkuuluvaisuutta ja keskinäistä riippuvuutta. Mies tarvitsi vaimon rinnalleen, nainen luotiin itsessään avutonta miestä varten. Toinen toistaan tukien he voisivat palvella Jumalaa Jumalan kuvana.

Käsitys, että mies on naista ylempiarvoinen ei synny pelkkää Raamattua lukemalla. Siihen tarvitaan Raamatun ulkopuolelta tuotu ennakkokäsitys. Ennakkokäsityksenä saattaa olla esimerkiksi periaate "akka ja uuni ovat kotona", eli että naisen paikka on olla kotiaskareiden parissa ja tällä tavalla hän voi tukea parhaiten miestään. Silloin saadaan esimerkiksi 1 Kor. 11:3 puhumaan, että mies on naisen johtaja. Silloin siivuutetaan sanan pää alkuperäinen merkitys ja painotetaan englannin- tai suomenkielen tuntemaa merkitystä, jonka mukaan pää tarkoittaa yläpuolella olevaa. (Katso sivuni Sanan pää merkitys)