Kokoan tähän muutamia merkittäviä yhdenvertaisuutta vastustavien väitteitä.
The Butler Analytical Bible Expositor toteaa yksikantaan ettei 1 Tim. 2:12 "kiellä naisia opettamasta. He saavat opettaa lapsia ja naisia. Kielto koskee miesten opettamista". Sama kirjoittja paheksuu, että eräissä fundamentalistisissa seurakunnissa naisten annetaan opettaa "Aikuisten pyhäkoulu" -nimisissä tilaisuuksissa myös miehiä naisten ohella. "Kapinallisuus hylkää selvän opetuksen", sama kirjoittaja syyttää.
Vastaukseni: Edellä mainittu kirjoittaja jättää huomiotta eräitä olennaisia seikkoja:
a) Paavali ei mainitse, että kaikkialla kaikkina aikoina naiset tulee pidättää miesten opettamisesta.
b) Paavali ei mainitse, että tuolloin naiset saivat kuitenkin opettaa naisia tai lapsia.
c) Paavali kuvaa kirjeessään kulttuurillista taustaa antaen ymmärtää, että Timoteus oli tuolloin Efesossa.
Jos Efeson naiset saivat opettaa naisia ja jopa lapsia, eikö Paavali silloin olisi vaarantanut arvokkaita sydämiä gnostilaistyyppisillä harhaopeilla. (Vai yrittääkö kommentaari väittää, että kielto koski myös naisten ja lasten opettamista tuolloin, mutta ei nykyään?) Varsinkin lasten väärin opettaminen on tuhoisaa, mutta tätähän ei oteta huomioon meidänkään seurakunnissamme Suomessa. No, Butlerin väite perustuu tietysti siihen, että hän ei ota kirjeessä mainittua kulttuuritaustaa huomioon, jättää siis osan Raamatun ilmoituksesta huomiotta ja korvaa ne omilla ennakkoasenteillaan.
Novumin 1 Timoteuskirjeen 2:12 selitys on omaperäinen. Se toteaa, että Priskilla oli mukana opettamassa Apollosta, mutta jatkaa: "Tämä jae (ilmeisesti 1 Tim. 2:12) osoittaa selvästi, että seurakunnan opetusviran tulisi olla miesten käsissä.
Vanhimman viran katsotaan kuuluvan miehelle jo sillä perusteella, että 1 Tim. 3:2 "säätää", että "seurakunnan kaitsijan tulee olla... yhden vaimon mies." Kuitenkin samassa luvussa "säädetään", että myös "seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies". (Jae12). Viimeksi mainittu määräys ei ole Roomalaiskirjeen perusteella yleispätevä, koska Kenkrean seurakuntapalvelijana oli nainen nimeltä Foibe, ja tämä tuntui nauttivan Paavalin luottamusta tehtävässään. (Room. 16:1,2). Paavali siis hyväksyi naisen seurakuntapalvelijan virkaan. Jos siis 1Tim. 3:n määräys, että seurakuntapalvelijan tulee olla yhden vaimon mies, ei sulje naisia pois seurakuntapalvelijan virasta, kuinka sitten saman luvun sama ohje kaitsijoista voisi sulkea naiset ulkopuolelle?
Yksinkertainen vastaus tähän on siinä, että sanonta, olkoon yhden vaimon mies, on suositus olla valitsematta kyseisiin virkoihin moniavioista henkilöä. Kyse ei siis olekaan ensisijaisesti sukupuolesta. On luonnollista, että moniavioisen on vaikea huolehtia seurakunnasta. Samalla moniavioinen antaisi myös väärän signaalin seurakunnalle ja ulkopuolisille, suosieen kyseistä Raamatun opetuksen vastaista instituutiota.
Toisaalta, Raamatussa käytetään sanaa mies usein siten, että myös tasa-arvon vastustajat myöntävät sen tarkoittavan yhtä lailla myös naista.
Psalmit: 1:1 "Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat". (Kuten myös Ps 34:9; 40:5; 94:12; 112:1.
Room. 4:8. "Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä". (Kuten myös Jaak. 1:12).
Diakonissan virka?
Juhana Lehmuskoski väittää (RV 4) kreikankielen artikkeleihin perustaen, että on olemassa diakonin virasta erillinen diakonissan virka, ensimmäinen vain miehiä varten, jälkimmäinen ilmeiseesti vain naisia varten. Kreikassa peräkkäin oleville sanoille voidaan käyttää yhteistä artikkelia. Näin tapahtuu esimerkiksi 2. Pietarin kirjeessä (1:1), jossa sanoilla Jumalamme ja Vapahtajamme on yhteinen artikkeli. Kyseisen kohdan kieliopillista muotoa pidetäänkin yhtenä merkittävänä todisteena Jeesuksen jumaluudesta.
Roomalaiskirjeen kohta (16:1) on kuitenkin ongelmallisempi: sanat sisar ja palvelija (diakonos) eivät nimittäin ole peräkkäin, vaan niiden välissä on sana ”ollen”. Välissä oleva sana ei ole kummankaan substantiivin määre, vaan verbimuoto, joka kertoo sisaremme Foiben olevan jotakin, tässä tapauksessa diakonin (tai siis diakonissan). Sanakirjoissa ja Roomalaiskirjeen loppulisäyksessä näytetään tunnettavan myös diakonos-sanan feminiininen artikkeli, mutta se ei vielä takaa Room. 16:1 :ssä esiintyvän sanan sukua, ei edes silläkään perusteella, että Novum kategorisoi sen feminiiniksi.
Oletetaan, että kreikkaa paremmin tuntevat pystyvät lähdeaineistoin perustelemaan em. Roomalaiskirjeen kohdassa esiintyvän diakonos-sanan suvun feminiiniksi. Sekään ei vielä todista, diakonin virasta eroavan, erillisen diakonissan viran olemassaoloa. Vaikka Room 16:1:ssä diakonos- sanalla olisi feminiininen artikkeli, se ei välttämättä tarkoita muuta kuin, että kyseessä oli nainen. Juhana myöntää, ettei Raamatussa määritellä erikseen diakonissan tehtäviä ja että taas diakonin tehtävät määritellään. Eikö tämäkin seikka puhu sen puolesta, ettei erillistä diakonissan virkaa ole olemassakaan. Kyseisen naisille tarkoitetun viran olemassaoloa voi tuskin perustella esimerkiksi sillä, että sisarten tehtäviin kuului pyhien jalkojen peseminen (Lehmuskoski,RV4), koska se tehtävä annettiin myös miehille? Joh.13. Tuossa kulttuurissa olisi ollut selkeä virhe myös miesdiakonilta kieltäytyä vieraiden jalkojen pesusta.
Apostolien teoissa 2:18 mainitaan palvelija(doulos, orja)- sanan feminiininen muoto, palvelijatar. Tuskimpa orjatar sinänsä tarkoitti muuta, kuin että kyseesä oli nainen. Suomenkielessä sana palvelijatar erotuksena palvelijasta viitannee pelkästään sukupuoleen, ei tehtävän erilaisuuteen. On yleistä käyttää eri sanaa viittaamaan eri sukupuoliin, tarkoittamatta ollenkaan tehtävän erilaisuuksia: luistelija/ luistelijatar, urheilija/urheilijatar, näin myös monissa vieraissa kielissä.
