Lain noudattaminen ja naisten puhekielto

Johdanto
Raamatun kirjoittamisen aikana miehillä oli usein ylivertainen asema naisiin nähden. Tämä oli lähtöisin pakanuudesta. Tuon ajan keskellä kristittyjen oli sopeuduttava vallitseviin oloihin, ettei asetettaisi evankeliumille estettä. Nytkin meidän on toimittava niin, että evankelimi voisi edetä esteettä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitseva tasa-arvo käsite suo oivallisen maanperän evankeliumin julistukselle: voimme julistaa evankeliumia ja Raamatun koko totuutta ilman ulkoisia rajoitteita, ja sisaretkin voivat palvella täysin armoitustensa mukaisesti myös seurakuntia opettaen ja johtaen.

Perinteiden ja lakien kunnioittaminen
Kun Paavali kehottaa Korittin naisia olemaan vaiti seurakunnankokouksissa, hän antaa siihen syyn: "sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia niin kuin lakikin sanoo". 1 Kor 11:34. Senaikaisten lakien ja tapojen näkökulmasta katsottuna oli suorastaan "häpeällistä naisen puhua seurakunnassa." 1 Kor. 11:35.

Juutalaisten laki kielsi naista opettamasta. Tunnettu Rabbi sanoi muinoin: "Antaisin Raamatun mieluummin poltettavaksi, kuin naisen lukea sitä."  Epäilemättä jo Jeesuksen aikana monet juutalaiset, niinkuin pakanatkin, pitivät sopimattomana naisen julkista esiintymistä. Selvää on että vedottiin myös Raamattuun (VT), vaikka sieltä ei naisten puhekieltoa löydykään. 1 Timoteuskirje 2:11-15 saattaa olla viite tuonaikaisesta Vanhaan testamenttiin vetoamisesta. Samalla se sisälsi huomautuksen niille, jotka väittivät, että nainen oli luotu ennen miestä.

Paavali tuntui selkeästi asettuvan sille kannalle, että ihmisten asettamia lakeja ja perinteitä ei saanut ohittaa olankohautuksella. Evankeliumille ei saanut asettaa esteitä, vaikka perinteet ja lait olivat ristiriidassa Jumalan ajatusten kanssa ja vaikka perustelut olivat miten ontuvia ja virheellisiä, kuten em. jaksossakin.

Raamattua on sovellettava kuhunkin kulttuuriin soveltuvalla tavalla
Luin hiljattain, että Saudi Arabiassa naisen ei ole lupa kävellä yksin ulkona. Nainen ei saa myöskään ajaa autoa. Jos Paavali joutuisi nyt kirjoittamaan kirjeen Saudi Arabiaan, hän  mitä luultavammin kieltäisi naisia rikkomasta em. sääntöjä ja varmasti varoittaisi asettamasta naista seurakunnan pastoriksi tai evankelistaksi.

Päättääksemme, saako nainen puhua meidän seurakunnankokouksissamme, meidän on ratkaistava, onko naisen julkinen puhuminen kenties Suomen lain vastaista tai häpeällistä. Ei tietysti ole. (Palaan tähän tuonnempana.)

Jos kysyisimme Paavalilta tänä päivänä, onko meidän  uskovien Suomessa estettävä sisaria opettamasta seurakunnissamme ja saammeko asettaa heitä vanhemmistoon, hän luultavammin kysyisi: "Mitä Suomen laki sanoo naisen puhe-tai johtamisoikeudesta, tai onko se muuten yhteiskunnassa paheksuttua?" Kun sitten vastaisimme naurahtaen, että eihän laki sitä kiellä eikä se muutenkaan ole paha asia ihmisten kesken, Paavali jatkaisi: "Mitä te sitten oikein kyselette?" Naisen vanhimmaksi tai opettajaksi asettaminen seurakunnassa ei ole esteenä evankeliumille. Se voi kuitenkin olla esteenä niille uskoville, jotka tulkitsevat Raamattua ottamatta huomioon sen kulttuuritaustaa ja painottavat Raamatun pintatekstin noudattamista vaivautumatta etsimään Raamatun kirjoitusten takana olevia ikuisia periaatteita. Muistettakoon myös, että epätasa-arvon harjoittaminen esimerkiksi työelämässä on Suomessa laitonta ja se on usein esteenä evankeliumille.

Tulemme siis vaikeaan kysymykseen. Onko meidän varottava tasa-arvoa vastustavia uskovaisia ja seurakuntien johtajia, kun muutoin seurauksena voisi olla seurakunnan hajoaminen. Vai onko meidän mentävä eteenpäin luomistyön linjalla, joka asettaa perustuksen tasa-arvolle?

Tähän minulla ei ole ehdotonta vastausta. Paikallaan pysymisestä pitäisi päästä, ja kaikki resurssit pitäisi ottaa käyttöön sielujen voittamiseksi.  Mutta varovaisuutta ja Jumalan viisautta tarvitaan.