Raamatun kirjoittamisen aikoihin kulttuurin kunnioittaminen oli tärkeää. Loukkauksien välttäminen turvasi evankeliumin julistusta. Vaikka tasa-arvoisuus oli Jumalan ehdoton säätämys, kulttuurissa vallinneita sovinnaisuuksia ei saanut noin vain rikkoa. Oli esimerkiksi katsottava tarkoin, millä tavoin ja missä tilanteissa naisen oli sopivaa esiintyä kuulijakunnan edessä.
Timoteuskirjeen jakso, missä Paavali ei sallinut Efeson naisten opettaa, ohjaa meitä arvostamaan vallitsevaa kulttuuria, toki tietyin rajoituksin. Tuo ei ollut Paavalille helppoa, koska hän samalla joutui pidättäytymään joidenkin muiden Jumalan antamien periaatteiden esiintuomisesta, Efeson tapauksessa tasa-arvon periaattesta. Vaikka Efeson kohdalla Paavali joutui höllentämään otettaan, muualla hän rohkeasti näyttää painottavan naisen valtaa tuoda esiin Jumalan tahtoa puhumalla (=profetoida). Korintolaisten naisten piti puheoikeutensa todisteeksi pitää päässään jopa vallan merkkiä.
Kulttuurin arvostaminen ei saa kuitenkaan olla rohkaisemassa syntiin, eikä ohjaamassa pois Jumalan tahdosta mitenkään. Naisen opettajuusasiassa olemme nyky-yhteiskunnassa helpossa asemassa. Naisten opettajuushan on sekulaarisella puolella yleisesti hyväksytty ja heidän vähintään tasavertainen pätevyytensä kiistatta havaittu. Jos seurakunnassa kiellämme nyt naista edes paikallisesti tai tilapäisesti opettamasta, taistelemme Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa ja samalla omaa kulttuuriamme vastaan, siinä jos missä asetetaan evankeliumille voimakkaita esteitä. Muistettakoon lisäksi, että syrjintä on myös laitonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti