Komplemantaristit jättävät huomiotta seikan, että jakeissa 8 ja 9 Paavali käyttää miehistä ja naisista monikkoa puhuessaan kaikille Efesoksen miehille ja naisille. Jakeessa 12 Paavali käyttää yksikköä, mikä voi merkitä sitä, että Paavali tunsi vastenmielisyyttä tietyn naisen opettajan tointa kohtaan silloisessa Efesoksessa. Huomattakoon myös, että samassa jaksossa miehiä kehotetaan rukoilemaan kädet ylhäällä joka paikassa, emme kukaan ajattele sen koskevan meitäkin esimerkiksi Keravan Prismassa asioissamme. Emme taida kieltää naisilta palmikoituja hiuksiakaan, ne olivat päinvastoin joitakin vuosikymmeniä sitten lähes pakollisia eräissä seurakunnissa (nutturat).
Komplementaristit ovat väittäneet, että mikäli Paavali tarkoitti vain tiettyä naista opetus- ja hallitsemiskiellon suhteen, hänen olisi pitänyt ilmoittaa se erikseen. 1. Timoteuskirje kuitenkin ilmoittaa syyn, miksi kirje ylipäätään kirjoitettiin: ”käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi…” (1:3,4). Jakeesta 4:3 voinee päätellä, ettei käsitys avioliitosta, tai kenties miehen ja naisen roolista muutenkaan ollut kohdallaan. Kirje itsessään tukee egalitaristien käsitystä, jonka mukaan Paavali viittasi tiettyyn naiseen, jonka opettajuuteen liittyi ilmeisesti eräitä tuolle ajalle ominaisia Raamatun vastaisia käsityksiä. Oli tarpeen oikaista, ettei ihmisen alku suinkaan ollut Suuri Äiti (mahdollisesti Eeva), vaan Adam luotiin ensin. Autentein-sana (hallita) on ollut kääntäjille ongelmallinen, koska sille ei löydy kontrollitekstiä Raamatussa (se ei siis esiinny siellä muualla). Autentein on muun kirjallisuuden valossa voinut tarkoittaa esimerkiksi tyrannisoimista. Naisen, vaikka olikin miehen ezeriksi luotu, ei ollut lupa tyrannisoida miestä.
Kyseistä opetus- ja hallitsemis(tyrannisoimis)kieltoa voisi soveltaa aikanamme siten, että miehiä varoitettaisiin opetuksellaan tyrannisoimasta naisia ja syrjimästä heitä esimerkiksi vanhimman tai johtavan pastorin virasta. Tuollaisia opettajia voisi Paavalin Efesoon antamien ohjeiden pohjalta asettaa opetuskieltoon ja kehottaa heitä hiljaisuuteen, vaikkapa raamattukoulun alaisuuteen oppimaan.
Luomisen aikajärjestys olisi, hyvin omituinen perustelu -jos se sellaiseksi olisi tarkoitettu - naisen opetus- tai hallitsemiskiellolle. Eihän yleensä ensiksi luotu tai tehty ole kaikkein paras tai muita ylempi, eikö pikemminkin päinvastoin. Eiväthän kasvit ole kaloja ylempänä, eivätkä eläimet ihmistä ylempänä. Luomiskertomus kuvaa miehen henkilönä, joka tarvitsi avun, ezerin, aivan kuin Israel tarvitsi avun, ezerin, itsensä Jumalan. 1. Korinttilaiskirje, muistuttaessaan naisen vallasta (11:10) viittaa juuri naisen korkeaan (vähintään miehen vertaiseen) asemaan luomiskertomuksen ezerinä (11:9). Jos sanaan apu (ezer) liittyisi hierarkiaa, nainen olisi tällä perusteella miestä ylempi. Opettaja koulussa toimii oppilaan apuna, piispa toimii hiippakuntansa apuna, tuskin kumpikaan ovat viiteryhmiensä hierarkkisesti alempana.
Seurakunnan palvelija Foibe oli suuri apu (ezer) Paavalille. Foibe ei ollut vain eräs uskova palvelija seurakunnassa, vaan nimenomaan seurakunnan palvelija*, työntekijä, niin kuin meillä muinoin seurakunnan johtajaa kutsuttiin. Hän ei ollut aputyttö, vaan prostasis.**
* uosan diakonon ths eklhsias, ei siis apo ekl... (eräs seurakunnasta, vrt. Joh. 11:1 (sigman päätemuoto ei onnistunut tähän))
** ezer, niin kuin Petri Paavola myöntää, vaikka kääntääkin sanan suomeksi vastoin Raamatun kontrollitekstejä.
Nais-kysymys yleensä
Mikäli kyseessä olisi kehällinen asia, voisi reaktioiden pelossa ehkä tyytyä nykyiseen käytäntöön, eli että naisilta evätään oikeus toimia seurakunnan vanhimpana tai johtavana pastorina. Ilmeisesti opettaminen jo hyväksytäänkin myös sitä perinteisesti vastustaneiden taholta. Kun kuitenkin kysymys on Jumalan oikeudesta armoittaa ja kutsua palvelijoita tehtäviin ja ihmisyyden olemuksesta luomiskertomuksen mukaisesti, en omantunnon vuoksi antaa asian vain olla. Miten rohkenemme iloita Jumalan armoituksesta palvellessamme häntä, kun samalla työnnämme naisia pois kutsumuksestaan, toiset tietäen tekevänsä väärin, toiset luullen tekevänsä oikein ja vielä Raamatulla käyttäytymistään puolustaen. Eikö jo olisi aika hävetä ja tehdä kaikkemme tämän järkyttävän ja Jumalan valtakunnan työtä vuosikymmeniä hidastaneen epäkohdan poistamiseksi.
Kuten eräs professorini sanoi, nostettiin esille mikä tahansa harhaoppi, aina löytyy vähintään viisi raamatunkohtaa sitä tukemaan. Jehovan todistajat nostavat raamatunjakeita tukemaan käsitystään, ettei Jeesus ole Jumala, sylilasten kastajat tukevat oppiaan raamatulla. Naisen opetuskielto, jopa koulussa opettaminen voidaan perustella raamatunjaksoilla.
Jos lähdemme tutkimaan Raamattua sillä ennakkoasenteella, että se kieltää naista toimimasta johtavana pastorina tai vanhimpana, siihen löytyy useita raamatunjaksoja sitä tukemaan. Jos taas lähdemme Raamatun tutkimuksessamme kysyvällä mielellä, mitä Raamattu opettaa kutsumuksesta ja miehen ja naisen roolista eri seurakuntavirkoihin nähden, päädymme kenties hyvin erilaiseen lopputulokseen. Siinä noussee esille Kristuksen suvereenisuus seurakunnan alkuna (kefale, pää) ja loppuna johtaa seurakuntaa ja määrätä meitä itsekutakin eri tehtäviin seurakunnassa ilman seurakunnan ulkopuolisen tai sen sisäisen kulttuurin ohjaamia mielteitä.
Joiltakin osin erilaiset tulkinnat johtuvat myös siitä, tunteeko tulkitsija alkutekstejä, vai onko hän pelkästään enemmän tai vähemmän asenteellisten käännösten varassa. On myös muistettava, että sanakirjatkin paikoitellen heijastavat tiettyjä asenteita. Tästä yhtenä esimerkkinä A Greek-English Lexiconin painosten erilaisuudet pää-sanan käännösvaihtoehtojen suhteen.
Lyhyesti
Raamatunjakeet, kuten Room. 16:1,2; 1.Tim.2:12-14; 3:2,12; Tiit. 1:5,6. saattavat joillekin lukijoille puoltaa käsitystä, että vanhimman ja johtavan pastorin virkaan voi asettaa vain miehen. Joillekin, kuten minulle, nuo kohdat opastavat varomaan olemasta loukkaukseksi enempää seurakunnan ulkopuolella kuin sen sisälläkään, kehottavat huolehtimaan siitä, että harhaoppista on opastettava Jumalan Sanalla. Juutalaisten lakia ei saanut noin vain ohittaa ja varsinkin luomiskertomuksen päälaelleen asettaminen oli pahasta. Ajallemme eräänä sovelluksena loukkauksena olemisen karttamisesta voisi olla esimerkiksi se, että emme suvaitsisi keskellämme sukupuoleen perustuvaa syrjintää minkään seurakuntaviran suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti