Luomisjärjestys

 

Alussa Jumala loi taivaan ja maan sekä kasvit ja eläimet. Viimeisenä Jumala loi ihmisen,

mieheksi ja naiseksi. Jumala siunasi heidät sanoen: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.1. Moos. 1:27.

 

Raamattu kertoo ihmisen luomisesta tarkemmin. Jumala loi ensiksi Aadamin. Mutta koska Jumala tiesi, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin, hän teki Aadamille ”avun, joka oli hänelle sopiva.” 1. Moos. 2:17. Sopivaa apua tarvittiin myös ihmiselle, miehelle ja naiselle, annetun tehtävän suorittamiseksi.

 

Eeva annettiin Aatamille avuksi. Hebreankielinen sana ezer, apu, tarkoittaa henkilöä, joka kykenee auttamaan. Sana ezer ei itsessään viittaa alempiarvoiseen tai vähäpätöiseen, koska Jumalastakin käytetään samaa sanaa. Jumala oli Mooseksen apu, ezer, joka pelasti hänet faaraon miekasta. 2. Moos. 18:4.

 

Eräs tubettaja väittää, että syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala määräsi Aatamin vallitsemaan Eevaa. Raamatun mukaan Jumala ei suinkaan käskenyt Aatamia toimimaan näin. Jumala sanoi Eevalle ”hän on sinua vallitseva”. Jumala ei siis käskenyt Aatamia vallitsemaan Eevaa. Jumala vain totesi Eevalle, miten kavalasti Aatami tulee käyttäytymään.

 

Syntiinlankeemus rikkoi Jumalan alkuperäisen suunnitelman. Jeesus tuli tekemään tyhjäksi kaikki käärmeen aikaan saannokset. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. 1. Joh. 3:8. Synti nostaa miehen arvovallassa naista ylemmäksi, Jeesus palauttaa alkuperäisen luomisjärjestyksen, jonka mukaan Eeva luotiin miehen kanssa tasa-arvoiseksi ystäväksi ja työtoveriksi, monissa asioissa miestä viisaammaksi ja taitavammaksi auttajaksi, ezeriksi.

 

Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa ei ole kenelläkään ihmisellä oikeutta kumota.

Tuleeko vaimon olla alamainen niin kuin pakanoilla on tapana?

Tuleeko vaimon olla miehelleen alamainen juutalaisten ja roomalaisten mallin mukaan?  alamaiset toinen toisilleen 

Efesolaiskirjeen alamaisuutta koskeva jakso alkaa näin. ”Ja olkaa toinen toisillenne alamaiset Kristuksen pelossa. (Ef. 5:21).Miehen tulee siis olla alamainen vaimolleen ja vaimon tulee olla alamainen miehelleen. Efesolaiskirjeen jakso, luku 5: 21-33, muistuttaa erityisesti naisen alamaisuudesta mieheensä nähden. Tämä kielii siitä, että ojennukseen on ollut tässä suhteessa tarvetta.

Tarkoittaako Paavalin antama kehotus naisille sitä, ettei miehen tule olla alamainen vaimolleen? Ei tietenkään. Oli vaan tällä kertaa erityinen tarve muistuttaa vaimoja asiasta.

Vaimon tulee olla alamainen "niinkuin sopii Herrassa". Millainen alamaisuus on Herrassa tapahtuvaa. Efesolaiskirje antaa selvän vastauksen: alamaisuuden tulee olla molemminpuolista!

Saman luvun (Ef.5) lopussa Paavali kehottaa: vaimo kunnioittakoon miestänsä. Eihän tämäkään tarkoita, ettei miehen tule kunnioittaa vaimoaan.

Olkaamme siis alamaiset toinen toisillemme ja kunnioittakaamme toinen toistamme.

Lue ja kuuntele koko teksti:   Pakanallinen vai kristillinen alamaisuus?

___________________________________________________________________________

Raamatunkohtia

Efesolaiskirje:

5:21 Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.

5:22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;

5:24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

Kolossalaiskirje:

3:18 Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.

Yhden vaimon mies

Kreikankielinen sanonta yhden vaimon mies (mias gynaigos andra/dres) tarkoittaa henkilöä, joka elää uskollisena vaimolleen, joka ei siis millään muotoa ole moniavioinen. (1. Tim. 3:2,12). Muistettakoon lisäksi, että sanontaa yhden vaimon mies käytetään myös seurakuntapalvelijasta, jolla on voitu tarkoittaa myös seurakunnan johdossa olevaa henkilöä. Eräs näistä on Paavalin mainitsema henkilö, Foibe.

Sama kirje puhuu leskestä, joka on yhden miehen vaimo (enos andros gynei). (1 Tim. 5:9).  On selvää, että tässä Paavali tarkoittaa leskeä, joka on uskollinen miehelleen.

Onko naisen opetuskielto kulttuurisidonnainen

Ovatko Paavalin sanat "en salli, että nainen opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä" sidoksissa kulttuuriin? Paavali antaa ohjeensa perusteluksi oikaisun, joka koskee luomisjärjestystä, syntiinlankeemusta ja lastensynnyttämistä. Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että Efesossa vaikutti tuolloin joku nainen, joka oli opetuksellaan kääntänyt edellä mainitut asiat päälaelleen: Eeva olisi luotu ennen Aatamia, Eeva ei ollutkaan rikkonut Jumalaa vastaan, ja lapsen synnyttäminen olikin huono asia.

Voiko tekstistä päätellä, että Paavali perusteli naisen opetus- ja vallitsemiskieltoa luomisen aikajärjestyksellä. Onko ensiksi luotu aina korkeammassa asemassa myöhemmin luotuihin nähden? Jos olisi, silloin esimerkiksi eläimet olisivat ihmisiä ylempiarvoisia. On perusteetonta väittää, että ainoastaan miehen ja naisen kohdalla luomisen aikajärjestyksellä olisi merkitystä. Kuulostaa omituiselta, että nainen ei saisi opettaa tai että Aadamilla olisi enemmän arvovaltaa kuin Eevalla sillä perusteella, että Aadam luotiin ennen Eevaa.  

Paavali ei ole siis voinut vedota luomisen aikajärjestykseen. Perusteluna on uskottavimmin ollut eräiden opettajien syyllistyminen luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksen vääristämiseen. Ja kun perustelu liittyy selkeästi sitä edellä olevaan naisia koskevaan ohjeistukseen, on todennäköisintä, että joku tai useampi nainen oli syyllistynyt vieraiden oppien opettamiseen, joiden vuoksi Paavali oli kirjeensä Timoteukselle Efesoon kirjoittanut. 1. Tim. 1:3.

Jokainen Raamatun lukija antaa sanoille ja teksteille merkityksen omassa viitekehyksessään. Me suomalaiset tunnemme oman kulttuuritaustamme lisäksi jonkin verran Raamatun ajan uskonnollisia virtauksia. Niinpä voimme oikeutetusti ymmärtää Efeson naisopettajien sekoittaneen eräitä gnostilaisia käsityksiä Raamatun ensimmäisten lukujen ilmoitukseen.

Ilmoittaako Raamattu suoraan, että Paavalin antama naisia koskeva "opetus- ja vallitsemis" -ohjeistus liittyy muinaiseen kulttuuriin? Kirjeen alkusanoista (1:3) ja kyseisen kohdan lähikontekstista voimme päätellä että kyseessä oli tuon ajan harhaoppeihin liittyvä oikaisu. Vieraiden oppien sisältöjä on kuvattu on myös kirjeessä ja puheena olevassa tekstissä. Se, että juuri naiset olivat noita oppeja opettaneet, on myös melko luontaista nähdä tekstin perusteella. Miksipä Paavali muuten olisi naisia koskevan ohjeistuksensa yhdistänyt kyseisiin vieraisiin oppeihin.

Miten voisimme soveltaa kyseistä raamatunkohtaa aikanamme? Emme saa sallia väärien oppien opetusta seurakunnissa. Väärin opettavat naiset ja miehet tulee lähettää saamaan oppia hiljaisuudessa, esimerkiksi raamattukoulun muodossa, Jumalan Sanalle ja tämän raittiille opettajille alistuvaisina. 1 Tim. 2:11.

1. Timoteuskirje 2:8-15 tiimoilta

Komplemantaristit jättävät huomiotta seikan, että jakeissa 8 ja 9 Paavali käyttää miehistä ja naisista monikkoa puhuessaan kaikille Efesoksen miehille ja naisille. Jakeessa 12 Paavali käyttää yksikköä, mikä voi merkitä sitä, että Paavali tunsi vastenmielisyyttä tietyn naisen opettajan tointa kohtaan silloisessa Efesoksessa. Huomattakoon myös, että samassa jaksossa miehiä kehotetaan rukoilemaan kädet ylhäällä joka paikassa. Emme kukaan ajattele sen koskevan meitäkin esimerkiksi Keravan Prismassa asioissamme. Emme taida kieltää naisilta palmikoituja hiuksiakaan, ne olivat sitävastoin joitakin vuosikymmeniä sitten lähes pakollisia eräissä seurakunnissa (nutturat).

Komplementaristit ovat väittäneet, että mikäli Paavali tarkoitti vain tiettyä naista opetus- ja hallitsemiskiellon suhteen, hänen olisi pitänyt ilmoittaa se erikseen. Olennaista ei ehkä ole, oliko teksti suunnattu yhdelle vai useammalle. 1. Timoteuskirje ilmoittaa syyn, miksi kirje ylipäätään kirjoitettiin: ”käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi…” (1:3,4). Kirjeen taustalla oli kiistatta se, että tuonaikaisessa Efesossa opetettiin harhaoppeja.

Puheena olevan jakson, 1. Tim. 2:8-15, tulkinnassa on ratkaisevaa huomioida tekstin kulttuurisidonnaisuus. Jakso osoittaa, että oli tarpeen oikaista, ettei ihmisen alku suinkaan ollut Eeva (tai Suuri Äiti), vaan Adam luotiin ensin, sitten Eeva. Maininta lapsensynnyttämisestä on voinut olla tarpeellista siksi, että eräät gnostilaiset tahot väittivät, että lapsen synnyttäminen oli jossakin määrin epäpyhää. Luultavasti juuri gnostilaisten vaikutteiden vuoksi piti myös muistuttaa, ettei Eevakaan ollut viaton syntiinlankeemuskertomuksessa. Video 4min

Jakeesta 4:3 voinee päätellä, ettei käsitys avioliitosta, tai kenties miehen ja naisen roolista muutenkaan ollut kohdallaan. Kirje itsessään tukee egalitaristien käsitystä, jonka mukaan Paavali viittasi tiettyyn naiseen, jonka opettajuuteen liittyi ilmeisesti eräitä tuolle ajalle ominaisia Raamatun vastaisia käsityksiä. 

Luomisen aikajärjestys olisi, hyvin omituinen perustelu -jos se sellaiseksi olisi tarkoitettu - naisen opetus- tai hallitsemiskiellolle. Eihän yleensä ensiksi luotu tai tehty ole kaikkein paras tai muita ylempi, eikö pikemminkin päinvastoin. Eiväthän kasvit ole kaloja ylempänä, eivätkä eläimet ihmistä ylempänä. Luomiskertomus kuvaa miehen henkilönä, joka tarvitsi avun, ezerin, aivan kuin Israel tarvitsi avun, ezerin, itsensä Jumalan. 1. Korinttilaiskirje, muistuttaessaan naisen vallasta (11:10) viittaa juuri naisen korkeaan (vähintään miehen vertaiseen) asemaan luomiskertomuksen ezerinä (11:9). Jos sanaan apu (ezer) liittyisi hierarkiaa, nainen olisi tällä perusteella miestä ylempi. Opettaja koulussa toimii oppilaan apuna, piispa toimii hiippakuntansa apuna, tuskin kumpikaan ovat viiteryhmiensä hierarkkisesti alempana.

Autentein-sana (hallita) on ollut kääntäjille ongelmallinen, koska sille ei löydy kontrollitekstiä Raamatussa (se ei siis esiinny siellä muualla). Autentein on muun kirjallisuuden valossa voinut tarkoittaa esimerkiksi tyrannisoimista. Naisen, vaikka olikin miehen ezeriksi luotu, ei ollut lupa tyrannisoida miestä.

Kyseistä opetus- ja hallitsemis(tyrannisoimis)kieltoa voisi soveltaa aikanamme siten, että miehiä varoitettaisiin opetuksellaan tyrannisoimasta naisia ja syrjimästä heitä esimerkiksi vanhimman tai johtavan pastorin virasta. Tuollaisia opettajia voisi Paavalin Efesoon antamien ohjeiden pohjalta asettaa opetuskieltoon ja kehottaa heitä hiljaisuuteen, vaikkapa raamattukoulun alaisuuteen oppimaan.

Seurakunnan palvelija Foibe oli suuri apu (ezer) Paavalille.  Foibe ei ollut vain eräs uskova palvelija seurakunnassa, vaan nimenomaan seurakunnan palvelija*, työntekijä, niin kuin meillä muinoin seurakunnan johtajaa kutsuttiin. Hän ei ollut aputyttö, vaan prostasis.**

* uosan diakonon ths eklhsias, ei siis apo ekl... (eräs seurakunnasta, vrt. Joh. 11:1 (sigman päätemuoto ei onnistunut tähän))

** ezer, niin kuin Petri Paavola myöntää, vaikka kääntääkin sanan suomeksi vastoin Raamatun kontrollitekstejä.

Nais-kysymys yleensä

Mikäli kyseessä olisi kehällinen asia, voisi reaktioiden pelossa ehkä tyytyä nykyiseen käytäntöön, eli että naisilta evätään oikeus toimia seurakunnan vanhimpana tai johtavana pastorina. Ilmeisesti opettaminen jo hyväksytäänkin myös sitä perinteisesti vastustaneiden taholta. Kun kuitenkin kysymys on Jumalan oikeudesta armoittaa ja kutsua palvelijoita tehtäviin ja ihmisyyden olemuksesta luomiskertomuksen mukaisesti, en omantunnon vuoksi antaa asian vain olla. Miten rohkenemme iloita Jumalan armoituksesta palvellessamme häntä, kun samalla työnnämme naisia pois kutsumuksestaan, toiset tietäen tekevänsä väärin, toiset luullen tekevänsä oikein ja vielä Raamatulla käyttäytymistään  puolustaen. Eikö jo olisi aika hävetä ja tehdä kaikkemme tämän järkyttävän ja Jumalan valtakunnan työtä vuosikymmeniä hidastaneen epäkohdan poistamiseksi.

Kuten eräs professorini sanoi, nostettiin esille mikä tahansa harhaoppi, aina löytyy vähintään viisi raamatunkohtaa sitä tukemaan. Jehovan todistajat nostavat raamatunjakeita tukemaan käsitystään, ettei Jeesus ole Jumala, sylilasten kastajat tukevat oppiaan raamatulla. Naisen opetuskielto, jopa koulussa opettaminen voidaan perustella raamatunjaksoilla.

Jos lähdemme tutkimaan Raamattua sillä ennakkoasenteella, että se kieltää naista toimimasta johtavana pastorina tai vanhimpana, siihen löytyy useita raamatunjaksoja sitä tukemaan. Jos taas lähdemme Raamatun tutkimuksessamme kysyvällä mielellä, mitä Raamattu opettaa kutsumuksesta ja miehen ja naisen roolista eri seurakuntavirkoihin nähden, päädymme kenties hyvin erilaiseen lopputulokseen. Siinä noussee esille Kristuksen suvereenisuus seurakunnan alkuna (kefale, pää) ja loppuna johtaa seurakuntaa ja määrätä meitä itsekutakin eri tehtäviin seurakunnassa ilman seurakunnan ulkopuolisen tai sen sisäisen kulttuurin ohjaamia mielteitä.

Joiltakin osin erilaiset tulkinnat johtuvat myös siitä, tunteeko tulkitsija alkutekstejä, vai onko hän pelkästään enemmän tai vähemmän asenteellisten käännösten varassa. On myös muistettava, että sanakirjatkin paikoitellen heijastavat tiettyjä asenteita. Tästä yhtenä esimerkkinä A Greek-English Lexiconin painosten erilaisuudet pää-sanan käännösvaihtoehtojen suhteen.

Lyhyesti

Raamatunjakeet, kuten Room. 16:1,2;  1.Tim.2:12-14;  3:2,12; Tiit. 1:5,6. saattavat joillekin lukijoille puoltaa käsitystä, että vanhimman ja johtavan pastorin virkaan voi asettaa vain miehen. Joillekin, kuten minulle, nuo kohdat opastavat varomaan olemasta loukkaukseksi enempää seurakunnan ulkopuolella kuin sen sisälläkään, kehottavat huolehtimaan siitä, että harhaoppista on opastettava Jumalan Sanalla. Juutalaisten lakia ei saanut noin vain ohittaa ja varsinkin luomiskertomuksen päälaelleen asettaminen oli pahasta. Ajallemme eräänä sovelluksena loukkauksena olemisen karttamisesta voisi olla esimerkiksi se, että emme suvaitsisi keskellämme sukupuoleen perustuvaa syrjintää minkään seurakuntaviran suhteen.

Orjuus ja tasa-arvo

 Paavali antaa ohjeita orjille, esim. Ef.6:5... Se ei tarkoita, että orjuus olisi Jumalan tahdon mukainen tapa saada esimerkiksi maatilan työt tehtyä. Vastaavasti naisille annetaan ohjeita, miten elää miesten ylivallan alaisuudessa. Tämä ei tarkoita sitä, että ylivalta olisi jotenkin Jumalalla mieluinen asia.

Osaavatko naiset lukea?

Ehkä elämme vielä aikaa, jolloin naisilla ei yleisesti ottaen ole mahdollisuutta käydä koulua, eikä edes saavuttaa lukutaitoa. Ehkä naiset eivät ole saavuttaneet yhteiskunnassa hyväksyttävää arsemaa esimerkiksi johtajina tai opettajina. Tällöin on syytä suhtautua varauksellisesti naisen opettajuuteen ja johtajuuteen myös seurakunnassa, ja varmistaa ainakin, että kyseisiin tehtäviin ehdolla oleva sisar on edes lukutaitoinen.