Usein kuulee sanottavan, että Raamattua tulee selittää Raamatulla. Hieno ajatus. Se voidaan kuitenkin käsittää väärin. Tavallisin virhe on, että lähestytään tutkittavaa tekstiä omalla ennakkoasenteella ja yritetään ymmärtää teksti siten, että se tukee omaa käsitystä tekstin sisällöstä. Tämän lisäksi yritetään löytää muita raamatunkohtia, jotka myös tukisivat omaa ennakkokäsitystä. Tähän pontevasti väitetään, että nyt on selitetty Raamattua Raamatulla.
Mikä meni väärin? Turvallisinta olisi ensiksi tutkia, mitä tarkastelun kohteena oleva teksti itse kiistatta sanoo. Lisäksi on välttämätöntä kiinnittää huomiota asiayhteyteen, esimerkiksi siihen puhuuko teksti varmuudella tietystä tapahtumasta lopunaikoihin liittyen tai vaikkapa harhaoppien oikaisemisesta. Vasta tämän jälkeen päästään tarkastelemaan muita Raamatun rinnakkaiskohtia, jolloin voidaan saada lisävalaistusta asiaan. Tässä vaiheessa on pidettävä mielessä, että mikään Raamatun kohta ei kumoa toista kohtaa.
Otamme esimerkiksi 1. Korinttilaiskirjeen jae 14:34. "Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia niin kuin lakikin sanoo."
On täysin varmaa, että Paavali määräsi naisten tuolloin olemaan vaiti Korinttin seurakunnankokouksissa. Paavali vetoaa lakiin, jonka mukaan naisten tuli olla alamaisia, mahdollisesti sama laki kielsi naisia jopa puhumasta.
Saman kirjeen luku 11, jae 5, kuitenkin paljastaa, ettei naisten tarvinnut aina olla vaiti Korinttin seurakunnassa, he saivat ainakin profetoida. Paavali arvosti työtovereinaan naisia, esimerkiksi opetustaitoista Priskillaa, seurakunnan palvelijaa Foibea ja apostoli Juniaa. Raamatun valossa näyttää siis varmalta, ettei naisten tullut aina olla vaiti Korinttin seurakunnassa. Jos laki määräsi vaitioloon, kyseessä oli muu kuin Raamatun laki. Ehkä tekstin mainitsemassa tilanteessa tuona aikana oli tilanteen rauhoittamiseksi syytä noudattaa juutalaisten lakia. On Raamatun kokonaissanoman valossa väärin olettaa, että yleisesti ottaen naisen oli häpeällistä puhua seurakunnassa.
Esimerkiksi ottamani jakeen lähikonteksti paljastaa, että Korinttin seurakunnassa oli tuolloin epäjärjestystä, 1. Kor.14:33.
Lisäksi on hyvä tarkastella kulttuurillista asiayhteyttä. Kyseisenä aikana naisten mahdollisuus hankkia lukutaito tai saada mitään koulutusta oli olematon. Ei ihme, että heillä Raamatun opetusta kuunnellessaan tuli tarvetta kysymyksiin kokouksia häiritseviin määriin asti. Alamaisuus toinen toisillensa saattoi herpaantua. Paavalin täytyi puuttua napakasti asioihin.
Pitäisikö siis meidän Suomessa tänään kieltää naisia puhumasta seurakunnissamme? Aiheuttavatko he häiriöitä kokouksissamme? Eivät enempää kuin miehetkään, ovat usein miehiä koulutetumpia. Onko meillä joku laki, joka pitäisi naisten julkista esiintymistä epäsoveliaana? No eipä ole. Olemme siis hyvin erilaisessa tilanteessa. Tekstillä on kuitenkin myös sanottavaa meillekin: kokoontumisessamme tulee välttää häiriöitä ja niihin on tarvittaessa myös puututtava.
Aihetta voisi jatkaa esimerkiksi 1. Timoteuskirjeen toisella luvulla. Onko seurakunnissa tilanne sellainen, että sisaret opettavat jopa luomisestakin Raamatun opetuksen vastaisella tavalla? Pyrkivätkö he alistamaan miehiä opetuksellaan tai opettamaan, että lapsensynnyttäminen on jotenkin epäpyhää? Elämme aivan erilaista aikaa. Ei ole tarvetta asettaa sisaria opetuskieltoon. Opetusta on kuitenkin valvottava edelleen. Olipa kyse naisesta tai miehestä harhaopeissa pitäytyvän ei saa antaa opettaa seurakuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti