Eksegeesi ja hermeneutiikka

Näissä keskusteluissa näkyy menevän sekaisin eksegeesi (ja eksegetiikka) ja hermeneutiikka. Usein eksegeesi näyttää menevän eisegeesiksi.

Vaikka eksegeesiä ja hermeneutiikkaa käytetäänkin synonyymeinä tarkoittamaan raamatuntulkintaa, niillä teologiassa on kuitenkin aivan selvä ero. Eksegeesi tarkoittaa objektiivistä tekstin merkityksen tutkimista. On selvitettävä mitä teksti tarkoitti alkuperäiselle kuulijakunnalleen. Kun siirrymme tutkimaan, mitä sama teksti merkitsee meille omassa kulttuuriympäristössämme, astumme jo hermeneutiikan puolelle.

Ns. perinteisen raamatuntulkinnan virhe on juuri tässä: ei edes haluta tutkia mitä teksti merkitsi alkuperäisessä kulttuuriympäristössään, vaan hypätään suoraan hermeneutiikkaan, ikään kuin esimerkiksi Efesolaiskirjekin olisi kirjoitettu eilen ja suoraan meille. Tässä jätetään Pyhän Hengen inspiroima, teksteihin sisältyvä kulttuuri- ja historiallinen tausta huomiotta. Eksegeesi on kokonaan siis sivuutettu, jolloin hermeneutiikkakin on osin ihmisen omaa tuotantoa. Sen sijaan, että Raamattua tutkittaisiin Hengen määrittelemässä viitekehyksessä, tutkitaankin sitä omassa viitekehyksessä. Näin viedään Raamatun teksteihin omia ajatuksia ja usein jopa väitetään, että näin Pyhä Henki sanoo. Kyseessä on kaikkein vähiten eksegeesi, se ei ole myöskään eksegeesiin perustuvaa hermeneutiikkaa, vaan eisegeesiä.

Esimerkiksi on väärin sanoa, että Pyhä Henki sanoo, minä en salli, että nainen opettaa, enkä että hän vallitsee miestään. Oikein on sanoa, että Pyhä Henki inspiroi Paavalin kirjoittamaan nuo sanat Timoteukselle noin kaksi tuhatta vuotta sitten. Sama Pyhä Henki inspiroi Paavalin myös kertomaan minkalaisesta tilanteesta tuolloin Efesossa (paikka käy ilmi kirjeestä), johon kirje tuli, oli kyse. Tällöin joudumme esimerkiksi pohtimaan, että tarkoittiko Paavali mahdollisti vain tiettyä henkilöä joka oli sortunut kirjeen mainitsemiin harhoihin, tai kenties laajemminkin tuolle ajalle tyypillisiin gnostilaisiin oppeihin. Tämä selitysmallihan auttaisi ymmärtämään ns. opetuskieltoa seuraavat jakeet, joissa korjattaisiin gnostilaisten omaksumaa virheellistä luomisen aikajärjestystä.

Ensiksi siis eeksegeesi, sitten vasta hermeneutiikka. Sitten heti laittamaan Jumalan sana käytäntöön sellaisena kuin se on kirjoitettu. Perinteinen tulkintamalli rajaa omavaltaisesti kyseisen 1. Timoteuskirjeen kohdan koskemaan seurakuntamme sisaria. Itse nän kyseisen kohdan antavan tarpeellista neuvoa niin sisarille kuin veljillekin. Kenenkään ei tule harhoja opettaa ja opettajan on syytä vetäytyä perehtymään Jumalan Sanaan esimerkiksi raamattukoulun "hiljaisuudessa" ja alistuen sille. Seurakunnan johtajien tulee myös tätä valvoa.

Lyhyesti
Vaikka on monta erilaista tapaa tutkia ja tulkita Raamattua, meidän tulee valita Jumalan tahdon mukainen tapa. Jos, niinkuin perinteinen tapa on, hylätään Raamatun itsensä antama asiayhteys (historia, kulttuuri), tilalle aina valitaan jokin muu asiayhteys, esimerkiksi omat käsityksemme siitä, mitä tietyt Raamatun kohdat tarkoittavat. Tässä arvostetaan omat näkemykset suurempina kuin Hengen inspiroima Raamatun sana, ovathan Raamatun sisältämät historialliset ja kulttuurillisetkin tekstit Raamattua. Tämä on perinteisen tulkintamallin ylläpitämä kollektiivinen synti: hylätään osa Raamatun ilmoituksesta ja laitetaan tilalle omia mieltymyksiä.

Uskon vahvasti, että Jumalan mielenmukainen tapa tutkia ja tulkita Raamattua, on todellakin tutkia sitä ensin ja tutkia kokonaisuutena, mitä kaikkea siellä on sanottu, ja vasta sitten tulkita mietä se tahtoo sano meille tänään. Selville saatua sanomaa tulee soveltaa käytännön elämään muuttamattomana.