Sanalla raamatullisuus ymmärretään eri asioita: Toisille raamatullisuus tarkoittaa, että kaikessa tulisi toimia samalla tavalla kuin toimittiin Raamatun kirjoittamisen aikaan. Toiset puolestaan ajattelevat, että raamatullisuus merkitsee sitä, että tietyiltä osin Raamatun ohjeistukset antavat ikuisia periaatteita, jotka ovat aina ja kaikkialla voimassa. Näiden periaatteiden soveltaminen nähdään kuitenkin olevan kulttuurisidonnaisia, eli niitä ei aina voisikaan soveltaa samalla tavalla kuin sovellettiin Raamatun lehdillä.
Väitän, etteivät ensiksi mainitsemaani koulukuntaankaan kuuluvat ole täysin kategorisia. Suomen olosuhteissa ei rakkautta osoiteta Jeesuksen opetuslapsilleen määräämällä tavalla pesemällä toistemme jalkoja ehtoolliselle tultaessa. Ei myöskään tervehditä toisiamme pyhällä suunannolla. Emme toimi juuri missään tilanteessa kielillä, joita käytettiin raamatunaikoina. Emme siis ole raamatullisia.
Raamattu on kauttaaltaan Jumalan sanaa, mutta ihmisten kielillä kirjoitettua. Siihen siis pätevät samat tulkinnalliset periaatteet kuin muuhunkin kirjallisuuteen. Otan esimerkiksi kirjeet. Mietipä seuraavaa tilannetta. Otat vastuun ystäväsi asunnosta, kun tämä on lähtenyt pitkäksi aikaa ulkomaille. Ystäväsi lähettää sinulle whatsapp-viestin: "Älä koske varaston ylähyllyllä olevaan siniseen pulloon". Voisiko tämän tulkita niin, ettei kukaan saa koskea mihinkään ylähyllyllä olevaan siniseen pulloon? Ei tietenkään. Kielto koski vain tuota tiettyä tapausta. Paras on kysyä viestin lähettäjältä, mistä tarkalleen ottaen oli kyse. Ehkäpä selviäisi, että mainittu pullo sisälsi vaarallista myrkkyä. Tällaisenkin viestin taustalla voisi olla yleinen periaatteellinen opetus: Ole varovainen oudossa ympäristössä piilevien vaarojen suhteen! Tai tarkemmin, selvitä aina pullon sisältö, ettei tule vahinkoa!.
Samoin Raamattua tutkittaessa on selvitettävä taustoja. Paras lähde selvitykseen on Raamattu itse. Tutki lähikontekstia, usein sieltä ymmärrät mistä oikeastaan on kysymys. Tutki kirjakonteksti, ja pääset ymmärtämään aluksi sinulle ristiriitaiseltakin näyttäneen varoituksen tai kehotuksen merkityksen.
Timoteuskirjeessä Paavali sanoo, että "minä en salli, että vaimo opettaa". (1. Tim. 2:12.). Ensinnäkin teksti ei sano, ettei nainen saa koskaan opettaa. Siinä ei kielletä edes Efesoksen naisia pidättäytymään opetustoimesta lopullisesti. On tutkittava, mihin tilanteeseen Paavali näin kirjoitti. Tätä olen selvittänyt toisaalla. Paavalin sanat eivät kuitenkaan ole meillekään turhia. Niiden opetus asiayhteydessään on tämän kaltainen: Ei saa kenenkään sallia, ei miehen eikä naisen, opettaa harhaoppeja, ei varsinkaan kääntäen luomiskertomusta päälaelleen. Opettajaksi pyrkivän tulee perehtyä Raamatun kokonaisuuteen, mielellään siihen paneutuvassa opinahjossa. Pyhä Kirja on sen arvoinen.
Oletko siis raamatullinen? Jos repäiset esimerkiksi Paavalin Timoteukselle antaman ohjeen irti siitä tilanteesta mihin se oli tarkoitettu, silloin korvaat Raamatun ilmoittaman tarkoituksen omalla ja samoin ajattelevien tarkoituksella. Luet siis "niinkuin piru Raamattua". Panet Raamatun tukemaan omaa mieltymystäsi, ja heität syrjään Sanan kokonaisilmoituksen.
Sellaista raamatuntulkintaa, jossa otetaan asiayhteys huomioon, moititaan "lipsumiseksi". Eiköhän siinä ole kyse lipsumisesta omasta jääräpäisyydestä. Olisi jo aika päästä eroon asenteista, jotka estävät seurakuntaa palvelemasta Jumalan antamaa lähetyskäskyä täydellä varustuksella.
Raamatun kirjoittamisen aikana toteutettiin hengellisiä periaatteita tuolle ajalle ominaisella tavalla. Lähimmäisen rakkautta osoitettiin pesemällä toistensa jalkoja. Seurakunnan johtoon valittiin vanhimmiksi nimitettyjä miehiä, aivan kuten kaupunkien johtajina oli vanhimmat. Ollaksemme raamatullisia meidän tulee toimia kuten raamatunaikana toimittiin: meidänkin on mietittävä miten parhaiten voimme osoittaa lähimmäisenrakkautta, mikä olisi järkevin nimike seurakunnan johtajille. Jalkojen pesu ei ole meillä rakkauden osoitus. Vanhimmat eivät välttämättä ole selkein nimike seurakunnan johtajille, olisiko johtoryhmä tai vain hallitus parempi. Johtajalle määrättyjä ihanteita ei kylläkään ole lupa muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti