Sanalla raamatullisuus ymmärretään eri asioita: Toisille raamatullisuus tarkoittaa, että kaikessa tulisi toimia samalla tavalla kuin toimittiin Raamatun kirjoittamisen aikaan. Toiset puolestaan ajattelevat, että raamatullisuus merkitsee sitä, että tietyiltä osin Raamatun ohjeistukset antavat ikuisia periaatteita, jotka ovat aina ja kaikkialla voimassa. Näiden periaatteiden soveltaminen nähdään kuitenkin olevan kulttuurisidonnaisia, eli niitä ei aina voisikaan soveltaa samalla tavalla kuin sovellettiin Raamatun lehdillä.
Väitän, etteivät ensiksi mainitsemaani koulukuntaankaan kuuluvat ole täysin kategorisia. Suomen olosuhteissa ei rakkautta osoiteta Jeesuksen opetuslapsilleen määräämällä tavalla pesemällä toistemme jalkoja ehtoolliselle tultaessa. Ei myöskään tervehditä toisiamme pyhällä suunannolla. Emme toimi juuri missään tilanteessa kielillä, joita käytettiin raamatunaikoina. Emme siis ole raamatullisia.
Raamattu on kauttaaltaan Jumalan sanaa, mutta ihmisten kielillä kirjoitettua. Siihen siis pätevät samat tulkinnalliset periaatteet kuin muuhunkin kirjallisuuteen. Otan esimerkiksi kirjeet. Mietipä seuraavaa tilannetta. Otat vastuun ystäväsi asunnosta, kun tämä on lähtenyt pitkäksi aikaa ulkomaille. Ystäväsi lähettää sinulle whatsapp-viestin: "Älä koske varaston ylähyllyllä olevaan siniseen pulloon". Voisiko tämän tulkita niin, ettet saa koskea mihinkään ylähyllyllä olevaan siniseen pulloon? Ei tietenkään. Jos selviää, että juuri tuossa pullossa oli vaarallista ainetta, kielto koskee vain vaarallisia aineita sisältäviä pulloja, ja niihinkin saa tietyllä varovaisuudella koskea. Kannattaa kysyä kirjeen lähettäjältä tarkemmin, miksi pulloon ei saanut koskea.
Samoin Raamattua tutkittaessa on selvitettävä taustoja. Paras lähde selvitykseen on Raamattu itse. Tutki lähikontekstia, usein sieltä ymmärrät mistä oikeastaan on kysymys. Tutki kirjakonteksti, ja pääset ymmärtämään aluksi sinulle ristiriitaiseltakin näyttäneen varoituksen tai kehotuksen merkityksen.
Paavali sanoo, että "minä en salli, että vaimo opettaa". (1. Tim. 2:12.). Ensinnäkin teksti ei sano, ettei nainen saa koskaan opettaa. Siinä ei kielletä edesEfesoksen naisia pidättäytymään opetustoimesta lopullisesti. On tutkittava, mihin tilanteeseen Paavali näin kirjoitti. Tätä olen selvittänyt toisaalla. Paavalin sanat eivät kuitenkaan ole meillekään turhia. Niiden opetus asiayhteydessään on tämän kaltainen: Ei saa kenenkään sallia, ei miehen eikä naisen, opettaa harhaoppeja, ei varsinkaan kääntäen luomiskertomusta päälaelleen. Opettajaksi pyrkivän tulee perehtyä Raamatun kokonaisuuteen mielellään siihen paneutuvassa opinahjossa. Pyhä Kirja on sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti